Pelargonin yleisimmät vaivat ovat kirvat, harmaahome ja vyöhykepelargonin ruoste, ja ne erottaa toisistaan lehdistä. Kirvat näkyvät pieninä hyönteisryhminä lehtien alapinnoilla, lehdet käpristyvät ja pinnalle voi tulla tahmeaa mesikastetta. Harmaahome tekee harmaita tai ruskeita laikkuja ja mädättää kasvinosia kosteissa ja viileissä oloissa. Ruoste näkyy keltaisina pilkkuina lehden yläpinnalla ja ruskeina jauhoisina näppylöinä alapinnalla.
Kaikkiin kolmeen auttaa ensin sama: sairaat ja kirvojen valtaamat osat pois, kasvit väljemmin ja kastelu maltillisemmaksi. Kirvat lähtevät usein pelkällä vesisuihkulla. Mikäli torjunta-aine tuntuu tarpeelliselta, kotona saa käyttää vain Tukesin hyväksymää valmistetta ja vain siihen kohteeseen, joka lukee myyntipakkauksessa.
Tunnista vaiva oireesta
Taulukko kokoaa oireet ja ensimmäisen toimen. Moni vaiva näkyy ensin lehtien alapinnalla ja nuorissa kasvinosissa, joten ne kannattaa katsoa joka kastelun yhteydessä.
| Mitä näkyy | Todennäköinen syy | Ensimmäinen toimi | Lähde |
|---|---|---|---|
| Pieniä vihreitä tai mustia hyönteisiä lehtien alapinnalla, lehdet käpristyvät | Kirvat | Huuhtelu vesisuihkulla | Kotipuutarha |
| Tahmea pinta lehdillä, myöhemmin mustaa nokea | Kirvojen mesikaste ja nokihome | Kirvojen poisto, lehtien pyyhintä | Kotipuutarha |
| Harmaita tai ruskeita laikkuja, harmaa nukka, mätänevä varsi tai kukka | Harmaahome | Sairaat osat pois, kastelua vähemmän, kasvi lämpimämpään ja väljemmin | Kotipuutarha |
| Keltaisia pilkkuja yläpinnalla, ruskeita jauhoisia näppylöitä alapinnalla, usein renkaina | Ruoste (vain vyöhykepelargoni) | Sairaat lehdet pois, lehdet kuiviksi, kasvi erilleen muista | RHS |
Kirvat lähtevät useimmiten vedellä
Kirvat kerääntyvät lehtien alapinnoille ja nuoriin versoihin, ja niiden imeminen näkyy lehtien käpristymisenä ja kasvun hidastumisena. Kirvojen erittämä mesikaste tekee lehdistä tahmeita, houkuttelee muurahaisia ja voi kasvattaa päälleen mustaa nokihometta. Tahma on usein ensimmäinen merkki, jonka huomaa ennen itse kirvoja.
Ensimmäinen keino on huuhdella kirvat pois vesisuihkulla, esimerkiksi suihkussa tai ulkona kastelukannulla. Huuhtelu kannattaa toistaa muutaman päivän välein, koska yksittäiset kirvat jäävät helposti lehtihankoihin. Pahoin täynnä olevat versot on yksinkertaisinta leikata pois. Mikäli kirvoja tulee yhä uudelleen, torjunta-aineen valinnasta kerrotaan alempana.
Harmaahome viihtyy märässä ja viileässä
Harmaahome on sienitauti, johon pelargoni kuuluu herkästi sairastuvien kasvien joukkoon. Se viihtyy kosteissa, viileissä ja huonosti tuulettuvissa oloissa ja mädättää kasvinosia, usein varresta alkaen. Tyypillinen tilanne on sateinen loppukesä parvekkeella tai liian märkänä pidetty talvehtiva pelargoni.
Sairastuneet lehdet, kukat ja varret kannattaa poistaa heti, ja kasvi on hyvä siirtää lämpimämpään ja väljemmälle paikkaan. Pelargoni ei viihdy märässä mullassa, joten kastelua kannattaa vähentää niin, että pinta ehtii kuivahtaa välillä. Lakastuneet kukat kannattaa nyppiä pois säännöllisesti, sillä mätänevä kasvijäte on homeelle helppo kasvualusta.
Ruoste vyöhykepelargonilla
Pelargonin ruoste on sienitauti, joka tarttuu vain vyöhykepelargoneihin, eivätkä riippupelargonit sairastu siihen. Lehden yläpinnalle tulee pieniä keltaisia pilkkuja, ja alapinnalle nousee ensin vaaleita rakkuloita, jotka muuttuvat ruskeiksi jauhoisiksi itiökasaumiksi, usein renkaina. Pahoin sairastuneet lehdet kellastuvat ja putoavat, ja kasvi heikkenee.
Itiöt leviävät tuulen ja roiskeveden mukana ja tarvitsevat kosteutta, joten tauti on pahimmillaan viileässä talvisäilytyksessä lasin alla ja sateisina kesinä. Ruoste kulkee myös pistokkaiden mukana, ja oireet voivat näkyä vasta noin kahden viikon päästä tartunnasta. Siksi uusi tai vaihdossa saatu pelargoni kannattaa pitää muista erillään vähintään kaksi viikkoa.
Hoito on sama kuin harmaahomeessa: sairaat lehdet ja pudonneet lehdet pois, lehdet kuiviksi kastelemalla multaan eikä lehdille, ilmanvaihtoa lisää ja sakset puhtaiksi. Itiöt säilyvät lehtijätteessä viikkoja, joten poistetut lehdet kuuluvat sekajätteeseen eikä ruukun viereen. Pahoin sairas kasvi kannattaa hävittää ja ottaa uusi pistokas terveestä emokasvista.
Torjunta-aineet kotona: mikä on sallittua
Suomessa saa käyttää vain Tukesin hyväksymiä kasvinsuojeluaineita, ja valmistetta saa käyttää vain siihen käyttötarkoitukseen, joka on mainittu myyntipakkauksessa. Kuluttajakäyttöön hyväksytyt valmisteet voi ostaa ilman kasvinsuojelututkintoa, ja niiden käyttökohteet, kasvit ja annostelu lukevat pakkauksessa. Ennen ostoa kannattaa siis katsoa pakkauksesta, mainitaanko kohteena koristekasvit ja kyseinen tuholainen.
Tukes suosittelee kotipuutarhureille ensisijaisesti muita keinoja kuin kemiallista torjuntaa. Pelargonilla tämä on yleensä helppoa: vesisuihku, pahimpien versojen leikkaus, väljyys ja kuivempi kastelu hoitavat useimmat tapaukset.
Ennaltaehkäisy ruukussa ja parvekkeella
Suurin osa ongelmista ehkäistään kolmella asialla: kasvit väljästi, välineet puhtaina ja multa välillä kuivahtamassa. Väljyys pitää lehdet kuivina, ja puhtaat sakset estävät taudin siirtymisen kasvista toiseen pistokkaita otettaessa.
Talvehtivat pelargonit kannattaa tarkistaa ennen sisälle nostamista ja kevään mittaan, koska viileä ja kostea talvisäilytys suosii sekä harmaahometta että ruostetta. Samat periaatteet pätevät muihinkin talvehtiviin kasveihin, ja esimerkiksi krysanteemin talvehtiminen onnistuu samoin keinoin.
Usein kysytyt kysymykset
Miksi pelargonin lehdet ovat tahmeat?
Tahma on yleensä kirvojen erittämää mesikastetta. Lehtien alapinnoilta ja nuorista versoista löytyvät todennäköisesti itse kirvat, jotka saa useimmiten pois vesisuihkulla. Tahma kannattaa pyyhkiä pois, koska siihen voi kasvaa mustaa nokihometta.
Mitä ruskeat näppylät lehden alapinnalla ovat?
Vyöhykepelargonilla ruskeat jauhoiset näppylät alapinnalla ja keltaiset pilkut yläpinnalla ovat ruosteen tuntomerkki. Harmaahome taas näkyy harmaana nukkana ja pehmeänä mätänä. Molemmissa sairaat lehdet poistetaan ja lehdet pidetään kuivina.
Mikä syö reikiä pelargonin lehtiin?
Kirvat eivät tee reikiä, vaan saavat lehdet käpristymään. Reiät kertovat purevasta tuholaisesta, ja sitä kannattaa etsiä illalla tai lehtien alapinnoilta ja poistaa käsin. Mikäli syyllistä ei löydy, kuva lehdestä auttaa puutarhamyymälässä tunnistamaan sen.
Saako pelargonille käyttää torjunta-ainetta kotona?
Saa, mikäli valmiste on Tukesin hyväksymä ja myyntipakkauksessa mainitaan kyseinen käyttötarkoitus. Kuluttajakäyttöön hyväksytyt valmisteet voi ostaa ilman kasvinsuojelututkintoa. Useimmiten vesisuihku ja sairaiden osien poisto riittävät, ja Tukes suosittelee kotipuutarhoihin ensisijaisesti niitä.
Tarttuvatko pelargonin tuholaiset muihin kasveihin?
Voivat. Ruosteen itiöt leviävät tuulen, roiskeveden ja pistokkaiden mukana, ja oireet voivat näkyä vasta kahden viikon päästä. Uusi pelargoni kannattaa siksi pitää muista erillään vähintään kaksi viikkoa, ja kasvit, joissa on kirvoja, on hyvä huuhdella ennen kuin ne nostetaan muiden viereen.
Pitääkö sairas pelargoni heittää pois?
Ei yleensä, sillä lievä harmaahome tai ruoste paranee, kun sairaat osat poistetaan ja olot kuivuvat. Pahoin sairastunut ja heikentynyt kasvi kannattaa kuitenkin hävittää ja ottaa tilalle uusi pistokas terveestä kasvista. Poistettu kasvijäte kuuluu sekajätteeseen, koska itiöt säilyvät siinä viikkoja.
Yhteenveto
Tahma ja käpristyneet lehdet tarkoittavat yleensä kirvoja, harmaa nukka harmaahometta ja ruskeat näppylät alapinnalla vyöhykepelargonin ruostetta. Useimmiten riittää vesisuihku, sairaiden osien poisto, väljyys ja maltillinen kastelu, ja torjunta-aine tulee kysymykseen vain Tukesin hyväksymänä ja pakkauksen ohjeen mukaan. Mikäli pihalle on tulossa pelargonien seuraksi kukkiva pensas, jasmikkeen istutus ja hoito kertoo, mihin paikkaan se viihtyy.
