Valkohäntäpeuran ja metsäkauriin erottaa varmimmin hännästä ja koosta. Valkohäntäpeuralla on pitkä, alta valkoinen häntä, jonka se nostaa pystyyn paetessaan. Metsäkauriin häntä on niin lyhyt, ettei se juuri näy, mutta takapuolen valkea peili erottuu. Kokoero on suuri: Suomen riistakeskuksen mukaan valkohäntäpeuran pukki voi painaa jopa 130 kiloa ja naaras 40–80 kiloa, kun metsäkauris painaa noin 15–35 kiloa ja on suuren koiran kokoinen.
Sarvet, kiima-aika ja elinpaikka auttavat lisäksi, mutta ne riippuvat vuodenajasta. Molemmat ovat ruskeita, sirorakenteisia hirvieläimiä, jotka liikkuvat samoilla peltoaukeilla ja metsänreunoilla, joten kaukaa ne sekoittuvat helposti. Puhekielen ”valkohäntäkauris” tarkoittaa valkohäntäpeuraa, ja metsäkauris on eri laji.
| Valkohäntäpeura | Metsäkauris | |
|---|---|---|
| Paino | pukki jopa 130 kg, naaras 40–80 kg | noin 15–35 kg |
| Säkäkorkeus | 90–110 cm | 65–75 cm |
| Häntä | pitkä, alta valkoinen, nousee pystyyn | hyvin lyhyt, valkea peräpeili |
| Sarvet putoavat | talvella kiiman jälkeen | loka–joulukuussa |
| Kiima | marraskuu | heinäkuun lopusta elokuun loppuun |
| Vasat syntyvät | toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa | touko–kesäkuun vaihteessa |
| Levinneisyys | Oulu–Joensuu-linjan eteläpuolella, painottuu lounaaseen | lähes koko maassa, tiheimmin etelässä ja lounaassa |
1. Häntä ja peräpeili
Pakeneva eläin paljastaa lajinsa usein jo kaukaa. Valkohäntäpeura nostaa häiriintyessään pitkän, alta valkoisen häntänsä pystyyn, ja Riistakeskuksen mukaan juuri hännästä sen erottaa parhaiten muista Suomen hirvieläimistä. Metsäkauriin häntä ei juuri näy, mutta valkea peräpeili ulottuu reisien takasivuille, ja naaraalla peilissä on tupsu, joka pukilta puuttuu.
2. Koko ja rakenne
Metsäkauris on Suomen pienin hirvieläin. Sen säkäkorkeus on 65–75 senttiä, kun valkohäntäpeuralla se on 90–110 senttiä ja ruumiin pituus 150–180 senttiä. Valkohäntäpeura on pitkäjalkainen ja korkea, metsäkauris matala ja siro. Painoissa ero on vielä selvempi, sillä aikuinen kauris painaa noin 15–35 kiloa ja peuranaaras 40–80 kiloa, joten kaurispukkikin jää yleensä peuranaarasta kevyemmäksi.
3. Sarvet ja vuodenaika
Sarvet auttavat vain urosten tunnistamisessa ja vain osan vuotta. Valkohäntäpeuran pukin sarvet kaartuvat sisäänpäin, ja niitä kutsutaan tulppaanisarviksi. Metsäkauriin pukin sarvet ovat lyhyet ja pystyt, ja niissä on tavallisesti kaksi tai kolme haaraa.
Ajoitus ratkaisee, kertovatko sarvet mitään. Metsäkauriin sarvet putoavat loka–joulukuussa, ja valkohäntäpeuran pukki pudottaa sarvensa vasta talvella kiiman jälkeen. Syksyllä sarvet voivat siis olla kummallakin lajilla. Metsäkauriin uudet sarvet kasvavat talven aikana, joten kevättalvella pienet, kasvavat sarvet viittaavat metsäkauriiseen.
4. Kiima-aika ja vasat
Lajit lisääntyvät eri aikaan. Valkohäntäpeuran kiima on Riistakeskuksen mukaan marraskuussa. Pukki ei pidä reviiriä eikä kokoa naaraslaumaa, vaan valtapukit vaeltavat pitkiä matkoja. Siksi marraskuu on hirvieläinonnettomuuksien pahinta aikaa. Vasat syntyvät toukokuun lopussa tai kesäkuun alussa.
Metsäkauriin lisääntymiskausi on heinäkuun lopun ja elokuun lopun välissä, eli syksyllä kauris ei ole kiimassa. Alkion kehitys viivästyy, ja alkio kiinnittyy kohtuun vasta joulukuussa. Vasat syntyvät touko–kesäkuun vaihteessa, ja naaras saa tavallisesti yhdestä kolmeen vasaa.
5. Elinympäristö ja levinneisyys
Metsäkauris elää tiheissä, pensaikkoisissa metsiköissä peltoaukeiden laitamilla ja talvella joki- ja purolaaksoissa sekä vähälumisissa kuusikoissa, ja ravintoa se hakee myös pelloilta ja niityiltä. Laji esiintyy lähes koko maassa, tiheimmin Etelä- ja Lounais-Suomessa, ja Pohjois-Suomessa lähinnä jokivarsilla Oulun korkeudella. Kauris liikkuu etenkin aamu- ja iltahämärässä.
Valkohäntäpeura tuotiin Suomeen Pohjois-Amerikasta 1930-luvulla. Riistakeskuksen mukaan sitä esiintyy Oulu–Joensuu-linjan eteläpuolella, ja kanta painottuu lounaaseen. Tiheimmät kannat ovat Varsinais-Suomessa, Uudellamaalla, Hämeessä ja Satakunnassa. Oulu–Joensuu-linjan pohjoispuolella kohdattu eläin on siis todennäköisemmin metsäkauris. Lajin muista piirteistä kertoo valkohäntäpeuran lajiesittely.
Mitä peura ja kauris syövät
Molemmat ovat kasvinsyöjiä, ja ravinto on osin samaa. Valkohäntäpeura syö ruohovartisia kasveja, puiden ja pensaiden versoja sekä varpuja, ja talvella mustikka ja kataja ovat sille tärkeitä. Metsäkauris suosii pehmeitä kasvinosia. Kesällä se syö ruohovartisia kasveja, muina vuodenaikoina myös viljaa, varpuja, oksia, versoja, marjoja ja sieniä, ja talvella pensaiden ja puiden versoja sekä lumen alta kaivettua kasvustoa. Pihan muista eläinvieraista kertoo sivu päästäinen pihalla.
Usein kysytyt kysymykset
Onko valkohäntäkauris sama kuin valkohäntäpeura?
On. Valkohäntäkauris on puhekielinen nimi valkohäntäpeuralle. Metsäkauris on eri laji, joka on selvästi pienempi ja jolla ei ole pitkää häntää.
Kumpi on isompi, peura vai kauris?
Valkohäntäpeura. Sen pukki voi painaa jopa 130 kiloa ja naaras 40–80 kiloa, kun metsäkauris painaa noin 15–35 kiloa.
Miten lajit erottaa hämärässä tai kaukaa?
Hännästä. Pakeneva valkohäntäpeura nostaa pitkän, alta valkoisen häntänsä pystyyn, ja metsäkauriista näkyy vain valkea peräpeili.
Onko sarvipäinen eläin syksyllä peura vai kauris?
Kumpi tahansa. Metsäkauriin sarvet putoavat loka–joulukuussa ja valkohäntäpeuran vasta talvella kiiman jälkeen, joten syksyllä sarvet eivät erota lajeja. Sarvien muoto erottaa: peuran sarvet kaartuvat sisäänpäin, kauriin sarvet ovat lyhyet ja pystyt.
Milloin peurat liikkuvat liikenteessä eniten?
Marraskuussa. Valkohäntäpeuran kiima on silloin, ja marraskuu on hirvieläinonnettomuuksien pahinta aikaa. Metsäkauris liikkuu etenkin aamu- ja iltahämärässä.
Elääkö valkohäntäpeura Pohjois-Suomessa?
Riistakeskuksen mukaan valkohäntäpeuraa esiintyy Oulu–Joensuu-linjan eteläpuolella, ja kanta painottuu lounaaseen. Metsäkauris elää lähes koko maassa, pohjoisessa lähinnä jokivarsilla.
