Havainnointi etäisyydeltä
Kaukaa katsottuna valkohäntäpeura ja metsäkauris sekoittuvat helposti toisiinsa, sillä molemmat ovat ruskeita, sirorakenteisia hirvieläimiä, jotka liikkuvat samoilla peltoaukeilla ja metsänreunoilla. Lähempää erot ovat kuitenkin selvät, ja tottunut silmä erottaa lajit jo koon ja hännän perusteella.
Koko on ensimmäinen vihje. Metsäkauris on Suomen pienin hirvieläin ja painaa Suomen riistakeskuksen mukaan 15–35 kiloa, kun valkohäntäpeuran pukki voi painaa jopa 130 kiloa. Toinen vihje on pakeneva eläin: valkohäntäpeura nostaa pitkän, alta valkoisen häntänsä pystyyn, jolloin valkoinen väri näkyy kauas. Kauriin häntä on niin lyhyt, ettei se erotu, mutta takapuolen valkoinen peili näkyy etenkin talvella.
Ulkonäön vertailu
Metsäkauris on sirompi ja lyhytpäisempi. Sen turkki on kesällä punaruskea ja talvella harmaanruskea, ja takapuolella on valkoinen peili. Valkohäntäpeura on kookkaampi ja pitkäjalkaisempi, ja sen varmin tuntomerkki on pitkä häntä, joka on alta valkoinen. Suomen riistakeskuksen mukaan juuri hännästä valkohäntäpeuran erottaa parhaiten muista Suomen hirvieläimistä.
Sarvet auttavat vain urosten tunnistamisessa, ja vain silloin, kun sarvet ovat päässä. Valkohäntäpeuran pukin sarvet ovat suuret ja monihaaraiset. Metsäkauriin pukin sarvet ovat lyhyet, lähes suorat ja niissä on tavallisesti kaksi tai kolme haaraa. Molemmat lajit pudottavat sarvensa joka vuosi ja kasvattavat uudet.
Eroavaisuudet sarvissa
Valkohäntäpeuran pukin sarvet kaartuvat eteenpäin ja haarautuvat yhdestä päärangasta, ja niiden koko kertoo eläimen iästä ja kunnosta. Pukki pudottaa sarvensa kiiman jälkeen, Metsästäjä-lehden mukaan tavallisesti joulu–tammikuussa. Uudet sarvet kasvavat kevään ja kesän aikana sametin peitossa, ja sametti hankautuu pois loppukesällä ennen marraskuun kiimaa.
Metsäkauriin sarvikierto on eri vaiheessa. Suomen riistakeskuksen mukaan kauriin sarvet putoavat loka–joulukuussa, ja uudet kasvavat talven aikana valmiiksi kevääksi. Marras–joulukuussa sarvipäinen eläin pellon laidassa on siis todennäköisemmin valkohäntäpeura, ja kevättalvella sametin peittämät sarvet kuuluvat metsäkauriille. Vanhemmilla pukeilla sarvet ovat molemmilla lajeilla yleensä suuremmat kuin nuorilla.
Ruokavalion erot
Molemmat ovat kasvinsyöjiä, ja ravinto on osin samaa. Suomen riistakeskuksen mukaan valkohäntäpeura syö ruohovartisia kasveja, orasta, puiden ja pensaiden versoja sekä varpuja, ja talvella mustikka ja kataja ovat sille tärkeitä ravintokasveja.
Metsäkauris on riistakeskuksen mukaan hirvieläimistämme vaateliain ravintonsa suhteen ja syö mieluiten pehmeitä kasvinosia. Kesällä pääravintoa ovat ruohovartiset kasvit, muina vuodenaikoina vilja, varvut, puiden ja pensaiden oksat ja versot, marjat ja sienet. Talvella tärkeintä ravintoa ovat pensaiden ja puiden versot, ja kauris kaivaa ruokaa myös lumen alta. Pihoilla tämä näkyy usein syötyinä pensaina ja taimina.
Elinympäristöt ja käyttäytymistavat
Metsäkauris elää Suomen riistakeskuksen mukaan tiheissä, pensaikkoisissa metsiköissä peltoaukeiden laitamilla ja talvella erityisesti joki- ja purolaaksoissa. Laji esiintyy lähes koko maassa, tiheimmin Etelä- ja Lounais-Suomessa, ja Pohjois-Suomessa lähinnä jokivarsilla. Kauris tulee usein pihoihin ja puutarhoihin, ja se on liikkeellä etenkin aamu- ja iltahämärässä.
Valkohäntäpeura on Suomeen 1930-luvulla Pohjois-Amerikasta tuotu laji. Se elää viljelysalueiden tuntumassa reheväkasvuisissa metsissä, ja kanta painottuu riistakeskuksen mukaan voimakkaasti Lounais-Suomeen. Lajia tavataan Oulu–Joensuu-linjan eteläpuolella, pohjoisempana sitä ei ole. Kauriin tavoin se on liikkeellä etenkin hämärän aikaan.
Lisääntymiskäyttäytyminen
Lisääntymisajat eroavat selvästi. Valkohäntäpeuran kiima on Suomen riistakeskuksen mukaan marraskuussa. Pukki ei kokoa naaraslaumaa, vaan valtaurokset vaeltavat pitkiä matkoja yrittäessään astua mahdollisimman monta naarasta, ja samasta naaraasta kiinnostuneet urokset ottelevat keskenään. Kiima-aikaan peurat liikkuvat paljon, minkä vuoksi riistakeskus varoittaa marraskuussa hirvieläinonnettomuuksista.
Metsäkauriin lisääntymiskausi ajoittuu riistakeskuksen mukaan heinäkuun lopun ja elokuun lopun väliseen aikaan, eli kauris ei ole kiimassa syksyllä lainkaan. Hedelmöittyneen munasolun kehitys pysähtyy syksyksi ja jatkuu vasta talvella, joten vasat syntyvät touko–kesäkuussa. Naaras saa tyypillisesti yhdestä kolmeen vasaa.
Koko ja paino
Kokoero on suuri. Suomen riistakeskuksen mukaan valkohäntäpeuran pukki voi painaa jopa 130 kiloa ja naaras 40–80 kiloa. Metsäkauris painaa 15–35 kiloa, joten aikuinen kaurispukki jää kevyemmäksi kuin peuranaaras.
Ero näkyy myös rakenteessa. Valkohäntäpeura on pitkäjalkainen ja korkea, mikä sopii pitkiin loikkiin ja nopeaan juoksuun aukealla. Metsäkauris on matala ja siro, ja se pujahtaa tiheässä pensaikossa ketterästi. Kun eläin seisoo pellon laidassa aidan vieressä, koon vertaaminen aidan korkeuteen kertoo usein lajin heti.
Valkohäntäpeuran ja kauriin jälkien vertailu
Jos olet koskaan liikkunut luonnossa, olet ehkä huomannut erilaisia jälkiä maassa. Valkohäntäpeuran ja kauriin jäljet ovat kuitenkin toisistaan eroavat. Valkohäntäpeuran jäljet ovat suuremmat, usein reilun 5 cm pituiset, kun taas kauriin jäljet ovat hieman pienemmät, noin 3-4 cm.
Jäljet voivat paljastaa paljon eläimen liikkeistä. Yksityiskohtien tutkiminen antaa hyvän käsityksen siitä, onko kyse valkohäntäpeurasta vai kauriista. Peuran ja kauriin jäljet eroavat myös muodoltaan. Valkohäntäpeuran kavion yläosa on hieman erilainen kuin kauriin, peuran kavio on pitempi ja yleensä kapenee teräväksi kärjeksi. Kauriin kavio taas on lyhyempi ja pyöristyneempi. Tämä on pieni ero, mutta tarkkasilmäiselle luonnossakulkijalle se antaa viitteitä eläimen lajista.
